Projekti40 otti hyvin tuulta alleen heti heinäkuisen syntymäpäiväni jälkeisinä viikkoina ja kevyen lenkkeilyn aloittaminen maistui ihanookoolta jopa helteessä. Lenkkejä kertyi parin viikon aikana ja aikataulullisesti siis heinäkuun jälkimmäisellä puoliskolla heti neljä kappaletta, joka on selvästi kovempi tahti kuin asettamani tavoitte eli 40 lenkkiä vuoden aikana. Pientä riesaa aiheutti oikean jalan akillesjänteen kipu ja kankeus, joka pakotti pitämään muutaman juoksun menohaluista huolimatta melko lyhyenä.
Muutenkin tarkoitus oli aloittaa juoksut varovaisesti, sillä elokuun alku olisi täynnä sarjapelejä, eikä niitä kannata pilata jalkojen tukotuksella, kun muutenkin tuntui olevan pelillisesti harvinaisen vaikea kesä. Pelit tosiaan menivät miten menivät ja taisin siitä jopa jonkun vuodatuksen kirjoittaa.
Heinä-elokuun tein myös punnerruksia iTunesista löytyvän Push-ups-applikaation patistamana. Applikaation mukana tehdään kolme kertaa viikossa viiden punnerrussarjan setti tiettyyn aikaikkunaan ja kuorma kasvaa sitä mukaa kuin päivät ja viikot etenevät. Pääsin tässäkin mukavasti liikkeelle eli viidennen viikon ensimmäiseen sarjaan, jolloin punnerruksia kertyi jo mukavat 78 kpl viiteen sarjaan jaoteltuna.
Elokuun puolivälissä matsien jälkeen pidin parin viikon motivaatiobreikin käytännössä kaikesta liikunnasta punnerruksia lukuun ottamatta. Tauon jälkeen aloitin tennikset hallissa uudella innolla, sillä kesällä vaivanneet käsivaivatkin vaikuttivat parantuneen, jopa se pitkään kiusannut golfkyynärpää. Kentällä ehdin käymään pitkästä aika pari kertaa viikossa ja kerran jopa valmentajan kanssa! Valmennuskuviota on tarkoitus jatkaa syksyn aikana, sillä ambiotioni pelini kehittämiseen on edelleen olemassa huonosta kesästä huolimatta. Tai nimen omaan sen johdosta.
Samaan aikaan päätin aloitella pelailun myös duunipaikan sählyvuorolla, jotta saisin jalkoihini lisää virtaa ja sähäkkyyttä myös tenniskentälle. Kävin muutaman kerran myös aamu-uinnilla työpaikan altaalla, which was nice.
Tämä hyvä ja lupaava alku koki kuitenkin pienen vastoinkäymisen jo toisella sählykerralla syyskuun alussa kun vasen kylkeni törmäsi melko kovassa vauhdissa erään vastustajan kyynärpäähän. Täysi vahinko totta kai, mutta siihen jäi käytännössä sählyt, punnerrukset ja uimiset. Myös tennistahti hiipui pariksi viikoksi.
Kylki alkaa vasta nyt eli 3-4 viikkoa myöhemmin olemaan siinä kunnossa, että sitä ei tarvitse enää pelatessa varoa, joten periaatteessa kuormaa voisi taas lisätä, mutta...
Uusi vamma vaani jo kulman takana ja iski tänään tenniskentällä. Juuri kun olin saanut uudet mailani (juttua niistä tulossa myöhemmin) haettua ja puolisen tuntia niillä palloteltua, taitan vasemman nilkkani täysin vaarattomassa tilanteessa. Piste oli jo ohi, kun käännyn palaamaan takaisin takarajalle uutta pistettä varten. Tossu tarraa arvaamattomasti lattiaan, nilkka pyörähtää ja varaan painoni nilkan päälle. Tuntuu rusahdus, seuraa kipu. Ensiavuksi kylmää, kohoa ja pientä kompressiota kassista löytyvän nilkkatuen avulla. Seuraa pieni lepo, mutta järki, tahto saati mieli eivät anna periksi, vaan uusia mailoja on päästävä testaamaan vielä hetki, vaikka sitten paikaltaan, prkl! Reilu puoli tuntia riittää ja suihkun kautta kotiin. Jalka siteeseen, kipulääke naamariin ja kädet kyynärpäitä myöden risiin, ettei mennyt pahemmin.Tuskinpa sentään, mutta parinkin viikon lepo harmittaisi nyt äärettömän paljon, sillä kaikenlaista pikkuriesaa huonon tuurin kera on ollut nyt ihan riittämiin. Ikävintä näissä on se, ettei niistä tunnu pääsevän millään eroon, vaan ne muistuttelevat olemassaolostaan pitkään.
Ikä ei sittenkään taida tulla yksin.
